Johdantona sanottakoon, etten ole NATO-vastainen, edes periaatteesta, mutta edelliset kolme vuosikymmentä ovat osoittaneet, että NATO on ollut lähinnä suurvaltapolitiikan voimankäyttöväline, ei puolustusliitto. Onko tämä asia muuttunut, ja jos ei, niin tuleeko se muuttumaan ja koska?
YK:n peruskirja 1. luku, 2 artikla, pykälät 4 sekä 7:
4. Kaikkien jäsenten on pidätäyttävä kansainvälisissä suhteissaan väkivallalla uhkaamisesta tai sen käyttämisestä minkään valtion alueellista koskemattomuutta tai poliittista riippumattomuutta vastaan tai menettelemästä muulla tavalla, joka on ristiriidassa Yhdistyneiden Kansakuntien päämäärien kanssa.
7. Mikään tämän peruskirjan määräys ei oikeuta Yhdistyneitä Kansakuntia puuttumaan asioihin, jotka olennaisesti kuuluvat jonkin valtion sisäiseen toimivaltaan, eikä velvoita jäseniä alistamaan tällaisia asioita tämän peruskirjan mukaan selvitettäviksi.
YK:n peruskirjassa yksiselitteisesti ja nimenomaisesti kielletään aseellinen hyökkäys toista valtiota vastaan, sekä puuttuminen toisen valtion sisäisiin asioihin.
Suurvaltapolitiikan voimankäyttöväline
Operaatio Allied Force oli operaatio, jossa NATO hyökkäsi entisen Jugoslavian alueelle ilman YK:n turvallisuusneuvoston hyväksyntää. YK:n peruskirja1 kieltää voimankäytön paitsi turvallisuusneuvoston päätöksellä luvun VII mukaisesti tai itsepuolustuksessa aseellisen hyökkäyksen kohteeksi joutuessa. Kumpikaan näistä edellytyksistä ei tässä tapauksessa täyttynyt.
On tärkeää tiedostaa, että kansainvälisen yhteisön tuki ei sinänsä anna oikeutusta aseelliselle toiminnalle ilman YK:n mandaattia. YK:n peruskirja edellyttää, että aseellinen voima saa kansainvälisen oikeutuksensa joko itsepuolustuksesta tai YK:n turvallisuusneuvoston hyväksynnästä.
Slovenian itsenäisyysjulistusta lukuun ottamatta, Jugoslavia hajosi vasta sen jälkeen, kun NATO oli ensin pommittanut Serbit ”takaisin kivikaudelle”, josta lopulta seurasi Milosevicin vangitseminen ja myöhemmin Kosovon itsenäistyminen. Olin itse Kroatiassa YK:n rauhanturvaajana vuosina 1994-1995, lähdin sieltä juuri ennen kuin NATO alkoi pommittamaan Bosnian Serbejä, ”yllättäen” sitä puolta, niitä joukkoja, joita Venäjä tuki. Oma asemapaikkani oli lännen ”salassa” tukeman Kroatian alueella, Splitin kaupungin lähistöllä, Divuljen kylässä.
Syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen NATO hyökkäsi Afganistaniin Al-Qaidan ja Talibanin hallinnon kaatamiseksi. YK:n turvallisuusneuvosto antoi myöhemmin operaatiolle hyväksyntänsä, mutta alkuperäinen hyökkäys tehtiin ilman sitä. ”Jos et ole meidän kanssamme, olet meitä vastaan…”
Muammar Gaddafin hallinnon väkivaltaisia toimia Libyan kansannousua vastaan vastustettiin kansainvälisesti. YK:n turvallisuusneuvosto antoi päätöslauselman, joka salli ”kaikki tarvittavat toimet” siviilien suojelemiseksi. NATOn johtama operaatio ylitti monien mielestä tämän päätöslauselman salliman mandaatin, ja toiminta johtikin lopulta Gaddafin lynkkaamiseen kapinallisjoukkojen toimesta.
On perusteltua kysyä, masinoiko länsi ja CIA itse alun alkaen tämän Libyan kansannousun, kuten niin monet muutkin, Maidan mukaanluettuna? Syykin tähän lienee ilmeinen, petrodollarin suojeleminen Gaddafin kultadinaaria vastaan, Libyan valtaisat öljyvarannot, sekä Ranskan ilmeiset intressit vaikutusvallan lisäämiseksi Pohjois-Afrikassa.2
YK ja kansainvälinen oikeus
Toki voitaisiin keskustella myös YK:n rakenteesta ja erityisesti sen viiden jäsenvaltion veto-oikeudesta, käytännössä oikeudesta tehdä päätökset muiden maailman maiden puolesta, mutta toistaiseksi YK on ainoa globaali organisaatio, joka pyrkii rauhaan ja sen edistämiseen. NATO on sittemmin ilmeisesti enenemissä määrin tehnyt myös yhteistyötä YK:n kanssa, mutta on myös perusteltua kysyä, kunnioittaako NATO jatkossa kansainvälistä oikeutta? Onko NATO sitoutunut noudattamaan YK:n turvallisuusneuvoston määräyksiä pilkulleen, vai tuleeko tulevaisuudessakin tilanteita, joissa mahdollisesti suomalaiset sotilaat joutuvat suurvaltapolitiikan pelinappuloiksi sen verisille alttareille?
Vaihtoehtoja NATOlle ei nykytilanteessa tainnut liiemmin kuitenkaan löytyä, Putin syötti niin sanotusti suoraan NATOn lapaan, mutta onko perusteltua, että meidät alennetaan suurvallan puudeliksi ja kansalaisemme kyllästetään suurvaltapropagandalla?
Vai eikö tästä saa keskustella ilman maanpetturin leimaa? Onko kansallinen tai Euroopan turvallisuustilanne niin heikolla tolalla, että avoin keskustelu on kiellettyä ja kriittisten kysymysten esittäjät pyritään hiljentämään?
Perusajatus NATOlla on varsin jalo, pohjoisatlanttisen koskemattomuuden ja sen jäsenvaltioiden suvereniteetin turvaaminen. Puolustusliittona varsin tehokas karkoite ulkoisia uhkia vastaan, mutta sen käyttäminen suurvaltapolitiikan edistämiseen kyseenalaisin keinoin on vastoin kaikkea sitä mihin suomalaiset liittyivät, ja vastoin kaikkia niitä arvoja mihin suomalaiset uskovat. Sille on syynsä, miksi Suomi ei liittynyt NATOon aikaisemmin. Suomalaiset eivät ole hölmöjä.
Toivon sydämestäni ja samalla kaikkien suomalaisten puolesta, että tulevalla presidentillämme Stubbilla riittää sekä Selkärankaa että Sisua. Niitä tullaan tarvitsemaan.
Verkkomedia
Victor A. Lausas
info@verkkomedia.org
Viitteet
1. https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/1956/19560001/19560001_2
2. https://wikileaks.org/clinton-emails/emailid/6528
