Pohjois-Savossa Lapinlahden alueella on vuosina 2019-2023 metsästetty laittomasti susia, ilveksiä, ahmoja ja muita rauhoitettuja eläimiä. Case Savukukkona tunnetussa metsästysrikoskokonaisuudessa salametsästystapahtumia on ollut kymmeniä ja epäiltyjä tekijöitä on 34. Lähes tuhatsivuinen esitutkintamateriaali siirtyy syyteharkintaan maaliskuussa 2024.
Esitutkinnassa on selvitetty, että salametsästys on ollut selkeästi johdettua. Toimintaan osallistuneilla on ollut omat roolinsa ja tehtävänsä, millä on pyritty varmistamaan saaliin saaminen. Myös saaliin käsittelystä ovat vastanneet tietyt toimijat. Epäillyt ovat noin 30−75-vuotiaita, pääosin pohjoissavolaisia, miehiä.
Poliisi otti kiinni ensimmäiset Case Savukukon törkeistä metsästysrikoksista epäillyt henkilöt 27.3.2023 Pohjois-Savon ja Oulun alueilla. Tutkinnan edetessä poliisille selvisi metsästysrikoskokonaisuuden laajuus ja poliisi teki lisää kiinniottoja, etsintöjä sekä lukuisia kuulusteluja. Esitutkinnan yhteydessä poliisi on ottanut väliaikaisesti haltuun rikoksesta epäillyiltä henkilöiltä noin 250 ampuma-asetta hallussapitoedellytysten arvioimiseksi.
Itä-Suomen poliisilaitos sai tiedon rikoskokonaisuudesta Kainuun rajavartioston ja Oulun poliisilaitoksen esitutkinnasta, joka käsitteli hirvien salakaatoa Puolangalla syksyllä 2022. Salakaatorikoksen paljastamiseen osallistui myös Metsähallituksen erätarkastajia.
Salametsästäjät saivat saaliikseen suurpetoja ja lintuja
Pohjois-Savossa salametsästäjien epäillään kaataneen laittomasti ainakin kolme sutta, kuusi ilvestä ja yhden ahman. Yksi tapetuista suurpedoista on Luonnonvarakeskuksen seuraama Unna-susi. Suurpetoja on myös haavoitettu ampumalla siten, että eläimen epäillään kuolleen vammoihinsa myöhemmin. Huhtikuussa 2021 salametsästäjien epäillään metsästäneen karhua useina perättäisinä päivinä siinä kuitenkaan onnistumatta.
Kaadettuja suurpetoja on metsästetty lupailvesten ja ketun metsästyksen varjolla, eli ulkopuolisille on kerrottu kyseessä olevan luvallinen jahti. Suurpetojen lisäksi saaliiden joukossa on ollut luonnonsuojelulailla rauhoitettuja lintuja, kuten joutsenia, haukkoja, korppi, kaulushaikara ja valkoposkihanhi.
Laittomasti metsästettyjä suurpetoja on kätketty metsästystapahtumien jälkeen. Poliisi on takavarikoinut useita suurpetojen ruhoja, nahkoja ja kalloja, joiden kaikkien alkuperää ei ole pystytty selvittämään. Tapauksia on tutkittu rikosnimikkeellä törkeä laittoman saaliin kätkeminen.
Rikoksilla ei tavoiteltu taloudellista hyötyä
Esitutkinnassa ei ole tullut esille taloudellisen rikoshyödyn tavoittelua. Tärkeimmiksi motiiveiksi epäillyt ovat kertoneet kannanhoidollisen metsästyksen puutteen tai lupien vähäisyyden, mistä on seurannut heidän mielestään paikoitellen liian suuria petokantoja. Myös lupaprosessit koettiin hitaiksi ja kankeiksi.
Rikoksista epäillyt pitivät nykyistä petopolitiikkaa ja viranomaistoimintaa epäonnistuneina. Useat rikoksista epäillyt totesivat, että viranomaiset eivät osaa tunnistaa suurpetojen aiheuttamia riskejä ja vaaroja. Epäiltyjen mukaan esimerkiksi petojen pihavierailut ovat yleistyneet ja pedot menevät tuotantorakennusten sisälle etsiessään ravintoa. Myös metsästyskoirien turvallisuudesta oltiin huolissaan. Epäillyt kokivat myös menettäneensä luottamuksensa suurpetojen havaintojärjestelmään (TASSU -järjestelmä).
Osa epäillyistä kertoi syiksi teoilleen myös jännitysmetsästyksen, alhaisen kiinnijäämisrikin ja hetken mielijohteen. Esitutkinnan perusteella ainakin luonnonsuojelulailla rauhoitettuja lintuja tapettiin hetken mielijohteesta ilman mitään järjellistä syytä.
Rikoksesta epäiltyjen mukaan ainakin osa toimintaympäristön asukkaista hyväksyy suurpetojen laittoman tappamisen.
Salametsästys on Suomessa suhteellisen yleistä ja vaikeasti valvottavaa
Metsästysrikosten paljastumista ja esitutkintaa vaikeuttaa metsästäjien ja paikallisten asukkaiden keskuudessa esiintyvä vaikenemisen kulttuuri. Suurpetojen metsästystä ei pidetä kaikissa yhteisöissä paheksuttuna toimintana vuosisatoja vanhojen perinteiden takia, vaikka suurpetojen metsästys on nykyään rangaistavaa. Suurpetojen laiton tappaminen on ongelma erityisesti Itä-Suomessa, Kainuussa ja Lapissa.
Tutkimukset kuitenkin osoittavat paikalliskulttuurien olevan muutoksessa. Esimerkiksi susialueiden väestö on monipuolistunut sosiaaliselta taustaltaan, jolloin yhä harvempi asukas hyväksyy salametsästyksen.
Salametsästyksen kitkentää vaikeuttaa myös se, että salametsästykseen käytetyt alueet ovat harvaan asuttuja, eikä valvontaa ole tai se on vähäistä. Esimerkiksi Itä-Suomen poliisilaitoksen toiminta-alue on kuusi miljoonaa hehtaaria, ja tiestöä on alueella noin 145 000 kilometriä, joten alueen valvonta on haastavaa.
Törkeästä metsästysrikoksesta säädetty ankarin rangaistus on enintään neljä vuotta vankeutta. Tähän mennessä ehdottomaan vankeuteen ei metsästysrikoksesta ole tuomittu koskaan Suomessa. Aselupien menetys, metsästyskielto, rikoksentekovälineiden menettäminen ja muut menettämisseuraamukset muodostuvatkin usein varsinaista tuomiota ankarammiksi seuraamuksiksi.
Kiinnijäämisriskin kasvattaminen, eli valvonnan lisääminen, toimii tehokkaana keinona rikollisuuden ehkäisyssä. Salametsästyksen vähentämiseen vaikuttavat valvonnan lisäksi myös rikosten tehokas paljastaminen ja laadukas esitutkinta, jotka edellyttävät viranomaisilta erityisosaamista.
